perjantai 26. maaliskuuta 2010

Pari päivää hiihtelyä ja kuvailua suolla.

23.03 Valokuvia Kurjenkierrokselta ja lähimaisemista.


Suon pieniä ihmeitä


Aurinko paistaa lämpimästi ja tuulta on vain vähän.


Luonto nukkuu vielä syvällä pitsipeiton uumenissa.



Kaverukset kuu ja kelo


Suolla on vantteria ja kierteisiä mäntyjä joita olisi voinut kuvata tuntikausia

Kuin luonnon taideteoksia.


Aurinko laskee





Aika hiihdellä mökin suojiin.

24.03 Kuvia

Hiihtelemme Maalarinmaan lintutornille. On lämmin ja hiki pukkaa otsaan vaikka hiihtääkin hitaasti.

Hangen alta kurkistelija.

Jääpuikkoja räystäässä.

25.03 Kuvia

Hetki ennen auringon nousua klo on 06:15


Taivas on upean punainen.

 aurinko nousee








Aika  lähteä laittamaan kahvia ja aamupalaa, kerrassaan upean auringon nousu retken jälkeen.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Eilen innostuin kuvaamaan kuusiaidan sulavaa lunta.

Aurinkoinen päivä kului melki kokonaan niistäessä ja potiessa jälleen jotain fllunssanpoikasta. Onneksi sain itseni potkittua ulos iltapäivällä, kun huomasin ikkunasta, miten ihanasti jääpuikot kimaltelivat auringossa.

Ohessa muutamia yritelmiä vangita näkemääni.







Sitten vielä pari mustavalkoista kuvaa





Ja nämä vahtivat ja haukkuivat että koko kylä raikuui, kun mamma oli livahtanut väärälle puolelle aitaa... ennenkuulumatonta niiden mielestä =)

torstai 11. maaliskuuta 2010

Kuvia 2006 keväästä syksyyn

Kokosin pienen diasarjan 2006 vuoden kukkakuvista ja pisaroista yms .
Sain tuolloin pieneen kameeraani lähilinssin ja sukelsin haltioissani siihen maailmaan jota olin aina ihaillut. Tässä tuiskeessa unohtuivat kultaiset leikkaukset ja muut kuvan asettelun säännöt, olin vain  niin onnellinen löytäessäni sisnivuokon untuvaiset varret, pihlajien nuppujaan suojelevat "kädet" ja muun avautuvan ihmeiden maailman.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Viime torstain hiihtolenkiltä kuvattua

Pellolla oli uutukainen latu, joka kylläkin uhkasi peittyä kovan tuulen pyörittäessä lunta.
Vihdoin pääsin metsän suojaan ja se kietoi minut hiljaiseen ja lempeään syliinsä, aurinko vilkuttelli puiden takaa.
Hiljaista holvikattoista latua piisasi ainakin kilometrin. Hiihtelin hiljakseen nauttien metsästä ja rauhasta kunnes  latu sukelsi taas pellolle.


Aurinko oli jo sulattanut pitkät jääpuikot ladon räystäisiin.


Tästä matka jatkuu kohti kotia.