tiistai 2. maaliskuuta 2010

Viime torstain hiihtolenkiltä kuvattua

Pellolla oli uutukainen latu, joka kylläkin uhkasi peittyä kovan tuulen pyörittäessä lunta.
Vihdoin pääsin metsän suojaan ja se kietoi minut hiljaiseen ja lempeään syliinsä, aurinko vilkuttelli puiden takaa.
Hiljaista holvikattoista latua piisasi ainakin kilometrin. Hiihtelin hiljakseen nauttien metsästä ja rauhasta kunnes  latu sukelsi taas pellolle.


Aurinko oli jo sulattanut pitkät jääpuikot ladon räystäisiin.


Tästä matka jatkuu kohti kotia.

4 kommenttia:

  1. Kun katselen latukuviasi, tekee mieli lähteä suksikauppaan. Ladun päälle taipuvat puut tekevät sadunomaisen tunnelman - mitähän mutkan takaa löytyy. Kaunista valon ja varjojen leikkiä.

    VastaaPoista
  2. Terveiset pohojanmaalta!!!! : )

    VastaaPoista
  3. Manteli; Kiitos, täällä lakeuksilla on harvoin näin ihana talvi kun nyt, normaalisti ei olen tuolla pelloilla lunta nimeksikään, siksipä pitäis ehtiä kuvaamaan vähän varastoonkin =)

    Taru; Kiva kun vierailit sivuillani, täälä pohojanmaalla sitä hiihrellään ja valokuvaillaan. =)

    VastaaPoista
  4. Niin näyttää lunta riittävän pohjanmaallakin. Hiihtolomalla eteläisessä suomessakin pihalla upposi reittä myöten hangeen jos jalka vähänkin polulta eksyi...Meillä lumi suli viikossa, nyt odotellaan joka vuotista takatalvea!

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi / I am glad your comment