keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Kesäisen suloisen viikolopun kuvaterveisiä



Helteisen viikonvaihteen kuvia  ja tunnelmia Ähtärinsuunnalta

Ilma on kuin linnunmaitoa, kuuman päivä jälkeen, kesäyön aleneva aurinko punaa vastarannan taivaan, kukkivat mesiangervot ja suopursut hennon vaaleanpunaiseksi. Meillä on meneillään ensimmäisen illan puheripuli joten kuvailemaan ei ehditty.
Ympärillä leijuu uskomaton tuoksumaailma, maarianheinä, apila, metsän reunan mesiangervot , horsmat , metsässä kukintansa lopetteleva suopursu ja ensimmäisiä kukkiaan availeva kanerva luovat lämpimän päivän päätteeksi upean parfyymin luontoon. Täydelliseksi sen maustaa auringon lämmittämä männyn, kuusen ja katajan muheva pihkan tuoksu.
Tasainen puheensorina täyttää pihapiirin, istumme ringissä huvimajassa, äiti, minä ja pikkusiskot, ehkäpä ensimmäisen kerran, sitten lapsuuden ihan neljästään, kuten olimme silloin kun isä oli kuollut. Paljon muistelimme isää, menneitä, muistoja ja tunnetiloja, lapsuutta...
Miten ihanaa olisi kertoa hänelle että kaikki on hyvin, esitellä lapset ja lapsenlapset... tai ehkäpä hän tietääkin :)
Ilta pimeni, aurinko laskee  ihan hetkiseksi tähän aikaan kesästä. Kyttilät näyttivät hämärtyvässä illassa niin kauniilta. Hyttyset pysyvät siivosti verkkojen takana ja meillä on viihtyisää ja mukavaa.

Lauantaina 
viihdyimme koko päivän rannalla, jopa äitiliini 90v nautti olostaan, kävi kurkistelemassa metsässä joko olisi mustikoita. Välillä istui tuolissa puun varjossa ja välillä lepäili laavussa..

Äitiliini tulossa mustikoiden tsekkausreissulta.
Siskot singahtamassa lumpeiden ihmeelliseen maailmaan... ja minä perässä.

Pena-laavu pilkottaa rannalla samoin kun meidän ympäriinsä "räjähtäny " leirimme.

Sunnuntaina
aivan upea aurinkoinen ja lämmin  päivä taaskin.
Alakuvassa valkoinen piste on äitiliini 90v kalassa järvellä ja alemmassa kuvassa tulossa rantaan.


Tehtiin myös siskoissa souteluretki järven ympäri. Käytiin tsekkailemassa vanhat leikkipaikat ja uimakivi joka oli lapsena niiiin iso.. nyt kutistuntu ja sammaloitunut, kun pienet jalat eivät enää läpsyttäneet sen hartioilla.



17 kommenttia:

  1. Olin ensin vähän ymmälläni, juurikin muutama minuutti sitten katselin samanlaisia kuvia Valokin blogissa. Hänelläkin oli ihania lumpeita ja maisemia ja hellyttävä kuva äidistään soutelemassa.
    Nyt tajuan, että te olette sisaruksia ja molemmat harrastavat valokuvausta.
    Ähtäristä ei ole pitkä matka tänne Virroille. Tyttäreni tulee Ähtäriin kouluun syksyllä, täältä kulkee linja-auto sinne ja takaisin. Maailma on pieni.
    Aivan ihania maisemakuvia sinulla, Ähtäri on kaunista seutua vesistöineen.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia sinulla myös tuolla Karsituissa galleriassa, ihania!

    VastaaPoista
  3. Mikä onnellinen hetki: viettää kesäpäivää äidin ja siskojen kanssa.

    Neljä vuotta sitten olin samassa tilanteessa, mutta äitiä ei ole enää.

    Ne hetket ovat arvokkaita helmiä muistoissa ja teillä se on vielä tätä päivää : )

    Pidän kuviesi sävystä, kun se on vahva. Olen tainnut sanoa aikaisemminkin, mutta se ei haittaa, koska pidän kovasti!

    VastaaPoista
  4. Varsinainen teräs-äitiliini sinulla. Mukava viikonloppukertomus, joka teki hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
  5. Arvasinkin jo toisesta blogista, että täältä voisi löytyä samantapaisia kuvia ;) Ja niin kävikin! Äitisi on todellinen teräsnainen, hienoa! Nämä hetket kannattaa tallentaa myös sydämeen ♥

    VastaaPoista
  6. Jonkinlainen 'dejavu'-ilmiö minullekin tuli kuviasi katsellessa. Muistinhan minä sitten toki, että siskoksia olette. Miten onnistutkin kuvaamaan lumpeenkukat noin hienosti! Siinä on minulla vielä opettelemista. Hienot kesätunnelmakuvat kaikenkaikkiaan!

    VastaaPoista
  7. No täällähän on tutun näköistä!
    Kauniita kuvia olet saanut, lummekuvat sinulla aivan mahtavia. Maisemissa myös hienot kuulakkaat tunnelmat ja sävyt.

    VastaaPoista
  8. Manteli:
    :) Meitä on kaikkiaan kolme sisarusta täälä blogistaniassa (neljättäkin villataan mukaan) Nuorimman siskonisivut ovat nimeltään Valorun valakiat, hänkin kuvailee ja runoilee:) Virrathan on aivan upea paikka Torisevat ja kaikki! Olen muuten tulossa sinnepäin valokuvauskurssille tämänkuun lopussa (Killinkoskelle)

    Seijastiina:
    Lämmin kiitos kommentistasi. Tervetuloa tutustumaan kaikkiin kuva-albumeihin ja blogeihini.

    Mayo:
    Olet oikeassa, olemme useaan kertaan todenneet että nämä hetket ovat kultaakin kalliimpia, sillä äitikkämme on kanssamme enää rajallisen ajan.

    Olen miettiyt että ovatkohan kuvani vähän liian tummia, kun tämä läppärin näyttö on hieman huono niiden käsittelyyn jos on vähänkin virheasennossa. Mutta ihanaa kun pidät kuvistani :)

    Mari:
    Kyllä olen ihan samaa mieltä, ihailen äitini elämänasennetta ja huumoria, toivoisin monessa suhteessa että olisin perinyt hänen geenejään.
    Ihanaa jos postauksestani välittyy hyvä mieli, sillä viikonloppu oli täynnä hyvää mieltä:)

    Elisa:
    Tämä on niin hassua, kun meillä on siskojen kanssa niin sama maku.. kuvaamme samat asiat, vaikka emme liikukkaan vierekkäin kuvatessa ja sitten vielä laitamme samanlaiset kuvat näytillekkin :) Ehkä ne on ne samat geenit...
    Olet oikeassa nämä hetket äitiliinin ja siskojen kanssa ovat kultaakin kalliimpia, ja säilyvät sydämmen sopukoissa iäti.

    Irma:
    Lämmin kiitos kommentistasi.
    Lumpeiden kuvaaminen on haastavaa puuhaa... näkisitpä sen ylivalottuneiden ja epäterävien määrän =) onneksi muutama sattui suht kohdilleen.
    Nyt eletään kesän upeinta aikaa ja kuvattavaa riittää, ajasta vai tahtoo olla pulaa

    Valokki: Kiitoksia =) En muista kirjoitinko jo sulle kommentteihin, että naurattaa ihan... kun ei riitä että kuvaamme kaikki samat kohteet, vaikka menisimme paikanpäälle eri päivinä, laitamme esillekkin samanlaiset kuvat :) Ja vieläpä Valorullakin oli samanlaisia kuvia.

    VastaaPoista
  9. Tahtoo olla Öllillä nii vauhti päällänsä ettei ehi pysähtyä näin huippujen kuvien ääreen...mutta onneks töissä on nyt rauhallista ja voi näitä ihailla. Vaikkaki hiki valluu! En tykkee yhtään helteestä.

    Tässä alakaa jo mieli tehhä uutta kameraa, vaikka tuo S5IS onki riittäny toistaseks. Mutta ne rahat tuli syödyksi viime vuonna ja velekaaki jäi nii että on tosissaan työtä tehtävä vielä ainaki vuos...

    Surulliseks tulen ku luen noin mukavia äitiliini-siskostarinoita. Eijoo Ölliä hemmoteltu hyvillä kasvinkodin ihmissuhteilla. Olkaa immeiset onnellisia niistä!

    Kiitoksia.

    VastaaPoista
  10. Käväisin myös Valorun Valakioilla, siellä on mukavaa kerrontaa ja kuviakin ihasteltavana.
    Killin valokuvauskurssista en tiedä mitään, onko se maisemakuvauskurssi?

    VastaaPoista
  11. UÖ ; voi miten mukavaa kuulla sinusta! Olen kuviasi luuraillut picasawepissä, tänään viimeks. Minäkin ryökäles tein velekaa ja ostin uuden hökötyksen... saapi nähä miten mun käydään sen kanssa:I Oon hurahtanu tosissani tähän kuvaustouhuunkin.

    Olen oikeesti surullinen puolestasi tuossa äitiliini-sisko asiassa, toivon että voin olla sulle sellanen virtuaalisisko :)

    Oli tosi mukavaa kuulla sinusta pitkästä aikaa, ja toivottavasti tapaamme taas syksyn savusilmätapaamisessa. Yritetään pinnistää, kyllä se aurinkokin vielä meille paistelee.

    Manteli;
    Mukavaa kun löysit nuorimman siskonikin blogille (Valoru istuu noissa valokuvissani veneentuhdolla nattimassa aruingosta.
    Killin kurssi on Jussi Aallon vetämä henkilökuvaustyöpaja. Tässä linkki
    http://www.killinkoski.fi/kameramuseo.html
    Jäsnkättää kovasti minne oon pääni pukannut ;)

    VastaaPoista
  12. Ähtäri on aika lähellä minunkin lapsuuteni maisemia Virroilla, mukava nähdä näitä näkymiä. Nuo kesäiset avarat taivaat ja niitä kuvasteleva vesi ovat kyllä upeita kuvissasi.
    ja lumpeet tietysti. Täällä alkavat lumpeet olla jo lummekuoriaisten tai muiden öttiäisten pureksimia, sinun kuvissasi ovat ihana ehji ja lähes valoa hehkuvia. Kuin lamppuja.
    Tuo kuva, jossa on lumpeen nuppu ja ulpukka on hieno.

    VastaaPoista
  13. Tulipa ikävä vanhaa kummilaa Saimaan rannalla, tuo ihan ensimmäinen kuva sekä soutajakuva etenkin herättelevät nostalgiaa.

    VastaaPoista
  14. Uuvana; Kiitos kommentistasi, mehän ollaan sitten naapurikuntien tyttöjä :)Onneksi syntymäkoti on siellä vielä mökkinä, niin saamme ihailla näitä kesäisiä maisemia. Tuo ulpukka ja lumme oli niin jännän näköinen pariskunta kaislikon keskellä. Ennenkun pääsin niitä kuvaamaan, piti kahlata sellasen ällön liejun seassa (vanhaa kaislaa, mutaa yms mössöä ).. mutta mitä sitä ei tekisi, että saa ottaa mieleisestään kohteesta kuvan :)

    Pipsa; Kiitos kommentistasi. Juttelimmekin siarien kanssa, että kuinkahan usein näemme sielumme silmin saman soutajan järvellä, kun äitiä ei enää ole. Tietyt maisemat ja tunnelmat jättävät sydämeen ikuisen jäljen.

    VastaaPoista
  15. Oikein kauniita kesämaisemakuvia ja tarinointia.

    VastaaPoista
  16. Meillä oli kyllä mukava viikonloppunen. Yritetään pitää se aurinko ja lämpö sydämmessämme mukana. Meillä on todella sama maku, mutta jokaisen jutut ja kuvat on silattu mielestäni sillä jollain pienellä omalla mausteella. En/et oo kooopioooo...lallallaa

    VastaaPoista
  17. Taija: Lämmin kiitos kommentistasi, tulethan toistekkin :)

    Valoru;
    Niin tehdään mm. aina kun teen aamujumppaani, muistan meidän yhteisen punneruksen ja saan siitä voimaa :) Onneksi emme oo kopioita, siksi juuri saammekin sitä ymmärrystä, apua ja siskoterapiaa toiseltamme.

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi / I am glad your comment